Minulla oli parin vuoden ajan ihanan pehmeä ja kutittamaton
huivi, jota käytin talvella melkein päivittäin. Sitten suloinen pieni vauvani oksensi sen päälle. Laitoin huivin odottelemaan käsinpesua pyykkikoriin, josta avulias mieheni sen löysi ja pesi kuudessakympissä. Nyt minulla on sitten itsekseen pystyssä pysyvä huopainen kolmio.
Tästäpä muistin kuitenkin, että kaapissani on jemmassa pari kerää Novitan Huopasta. Olen nyt tässä vuodenvaihteen jälkeen yrittänyt tietoisesti kiertää lankakaupat kaukaa ja käyttää sen sijaan kaappien aarteita. Yhden 100 g kerän tuhosin pannulapuiksi, jotka ajattelin lahjoittaa samaan osoitteeseen kuin oranssit
pannunaluset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti