Odotussukat

Petroolinsinisestä 7 veljeksestä loin 42 silmukkaa joskus heinäkuun lopulla äitipkl:lle lähtiessä. Ihan hyvä että loin, sillä juuri tuolla kertaa ajat olivat yli tunnin myöhässä. Neulomus jäi kassiin ja pyöri mukana peräti kaksi kuukautta. Näitä sukkia on neulottu muistaakseni autossa, anoppilassa, toisessa mummolassa, neuvolan, labran ja äitipkl:n odotustiloissa, leikkipuistossa, synnytysosastolla ja ainakin yhdessä kahvilassa. Kovin montaa silmukkaa en ole joka kerta ehtinyt neulomaan, mutta tässä ne nyt silti lopulta ovat, koon 40 perussukat ilman ihmeempiä kikkailuja. Lankaa kului 115 g.

Taustalla postisedän tällä viikolla tuoma tyynynpäällinen, tuota paljon puhuttua Isoisän puutarhaa. Samasta, mutta vihreäpohjaisesta kankaasta on tarkoitus saada verho olohuoneeseen, mutta tuossa tuo kangas vielä odottelee tuolin selkänojalla.

Pikkujuttuja

Kovin kummoisia eivät ole tämän rouvan taidot eivätkä tekeleet, mutta kummallisen paljon niistä on joskus iloa (ehkä myöskin muuta kuin vahingoniloa). Eskarilaiselle tein tätä tarkoitusta varten hankitun Satumetsä-palan jämistä jumppapussin, jottei hänen tarvitse kantaa suhteettoman kokoista reppuaan päiväkodin puolelle jumppatunneille. Muistaakseni koulussa tehtiin tällaiset ekaluokalla :)

Saman tytön toiveena on ollut Barbien tavalliset vaatteet. Hienoja mekkoja meillä on olemallaan. Lisäksi mummo (tai joulupukin muori) ompeli punaiset Valtra-haalarit traktorihommia varten, mutta muuten arkivarustusta on ollut melko vähän.

Kirjastosta löysimme tällaisen jo parikymmentä vuotta vanhan kirjan, jonka kaavoista otettiiin jo monet kopiot vastaisen varalle. Paitamekon kaavalla ompelin Marimekon trikoosta yöpaidan, jota on kuulemma tarvittu paljon.

Kynäpönttö

Lidlin espressopurkin kyljistä värittelin valkoiset tekstit mustalla tussilla ja päälle pyöritin halpaa washiteippiä (Clas Ohlsonilta, seinässä ei tahdo pysyä kiinni mutta purkin kyljessä nyt jo ainakin kaksi viikkoa). Purkissa asuvat kulta- ja hopeatussit, ehkä muistan niiden piilopaikan tämän blogimerkinnän avulla kun seuraavan kerran ovat minulta häveissä.

Istuinalusta

Päivähoidosta ilmoitetaan monesti edellisenä päivänä, että huomenna teidän lapsella pitäisi sitten olla sitä ja tätä mukana. Tästä seuraa kiirettä, kireää tunnelmaa ja myöhäinen reissu johonkin hypermarkettiin. Itse poistuin mukavuusalueeltani viime viikolla ja tutustuin Prisman urheiluvaateosastoon, eskarilaiselle kun piti etsiä jumppavaatteet (kuulemma t-paita ja sortsit olisi sopineet, mutta ei meidän tytöllä ole kuin farkkusortseja ja rimpsuhameita). Eilen tuli ilmoitus, että kerholainen tarvitsee mukaansa metsäretkelle istuinalustan, joka mahtuu reppuun. Eihän meillä sellaista ollut, eikä ollut paikallisessa Citymarketissakaan. Piti tehdä itse. Yritin etsiä muovifroteeta tai kerniä, mutta ainoat edellämainitut ovat käytössä vauvansängyssä ja kerniliinoista en tykkää yhtään. Lastenvaateketjun muovipussi löytyi ja isin vanha villakangastakki (olin säästänyt sen pannulappujen tms. sisukseksi). Lyhensin vähän pussia, leikkasin takin helmasta sopivan palan ja ompelin umpeen. Lopputulos on aika säälittävä, mutta roskista tehty, joten ei ainakaan säälitä heittää aikanaan menemään.