Nuorimmainen on reilun kuukauden ajan maistellut kiinteämpiä eväitä ja aiemmista ruokittavista poiketen söikin alkuun hyvin siististi, niin ettei ruokalappuja tarvittu (sic!). Kauan ei moisesta kuitenkaan tarvinnut nauttia, nyt puuro pärisee metrin säteellä ruokintapaikan ympärille ja osa pöperöstä hierotaan huolellisesti sitteriin, pöydän pintaan, tuoliin ja vaatteisiin.
Helmikuun SK:ssa sattuikin olemaan kaava vanhoista farkuista tehtyyn ruokalappuun. Näistä tuli mielestäni ihan nättejä. Jokapäiväiseen käyttöön sopivat siskoilta perityt kulahtaneet kernilaput, mutta kaupunki- ja kyläreissuille otan mieluummin mukaan vähän nätimmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti